Energiaa!

Josko me vihdoin päästäisiin ihan asiaankin! Tässä kirjoituksessa haluaisin käydä läpi energiatasoja.


Silloin kun meille tuli ensimmäinen ongelma vastaan, eli se että Vilppu ei antanut tarhassa kiinni, eikä lähtenyt hommiin mielellään, oli minulla vähän peiliin katsomisen paikka. Olin ostanut hevosen, ja alkanut heti vaan "reenaan täysiä"! Tarkoituksena että ens kesänä kisakentille ja ties mitä. No se olis oikeestaan ollu sama asia, kun olisin toivonut että Vilpulle kasvais kaunis sarvi otsaan ja siivet selkään.. Toissaltahan sille kasvokin, järkyttävän kokonen lerssi keskelle naamaa aina kun olis tarvinnu jotakin tehdä. Oli siis aika miettiä ratkaisua.

Nyt kun jälkikäteen mietin, on meidän suhteemme vahvistunut eniten kahdella eri ajanjaksolla. Ensimmäisen kerran, kun lopetin ratsastamisen ja aloin miettiä ratkaisua tähän kiinnianto ongelmaan ja toisen kerran nyt kun olin raskaana, enkä päässyt selkään möhömahani kanssa puoleen vuoteen. Mikä siinä sitten oli erilaista? Energiataso. Eli kun hevosta lähestytään, on aina joku missio. _Täytyy_ mennä ratsastamaan, _täytyy_ osallistua valmennuksiin yms.yms. Kaikki nämä nostavat meidän energiatasoja. On jännitystä uudesta valmentajasta, innostusta ratsastustunnista jne. Eli kaikki tekeminen hevosen ympärillä perustuu vain ja ainoastaan omaan tekemiseen --> kehittyä ratsastajana. Siinä vaiheessa kun jätetään oma kehitys ja pistetään oma napa piiloon, päästään siihen mistä kaikki tulisi aloittaa. Tutustu hevoseen. Mene hakemaan se ilman pakkoa tehdä yhtään mitään. Vie hevonen kävelylle maastakäsin, jumppaa maastakäsin, rapsuttele, harjaa, ihan mitä vaan, mistä hevonen nauttii. Ole osana laumaa ja mene tarhaan vaan hengaileen. Se että olet läsnä, merkitsee hevoselle paljon. Anna hevosen lähestyä sinua ja kun se tekee sen, poistu paikalta. Laita riimu muuten vaan päähän, viemättä hevosta mihinkään. Yhtäkkiä sitä huomaa ettei saa tarhassa hetkenkään rauhaa. Niitä saa hätyytellä ympäriltä. Jokainen olis lähdössä juuri sun mukaan. Eli energiataso mikä on ratsastamaan lähdössä on hyvin erilainen, kuin muuten vaan yhdessä olossa. Siinä vaiheessa kun suhde on hyvä, voi ruveta ratsastamaan, se on hevoselle myös mieleistä tekemistä sen oman lempi-ihmisen kanssa. Hevonen on äärimmäisen fiksu lukemaan ihmistä. Äänenpainoa, elekieltä, tunnelmaa, joten se on ihmisen tehtävä oppia myös lukemaan hevosta.

Siinäpä mietittävää illaksi! Kiitos kun luit!
Heppahippi & Vilppu kuittaa.