Esittely

Sain idean ruveta kirjoittamaan blogia. Ihan vaan päiväkirjana itselleni yhteisestä matkasta, yhden parhaimman ystäväni kanssa. 

Jos kuitenkin joku näitä eksyy lukemaan, saati tekstini saavat jonkunnäköistä reaktiota lukijassa, niin mahtavaa, olen onnistunut!

Ensimmäisessä julkaisussani, haluaisin kertoa hieman itsestäni. Olen 26-vuotias äiti-ihminen kahdelle alle metrin mittaselle tapille. Olen avovaimo, sekä taiteen alan yrittäjä. Olen maalaisjuntti ja rehupuntti, täydestä sydämestäni. Kuulun siihen selittämättömään ihmisryhmään, joka olisi valmis laittamaan kaiken vapaa-aikansa (ja rahansa) näihin nelijalkaisiin kanssaeläjiin, jotka kantavat useimmiten lempinimeä "perkele" ja "voivittusaatana". 

Vaikka olen koko elämäni touhunnut hevosten parissa, vasta 2016 joulukuussa sain AHAA -elämyksen. Silloin ostin ensimmäisen oman hevoseni, irlannin cob ruuna Sarkasen Wilhelmin eli Vilpun. Vaikka olin kuinka päättänyt rauhassa käydä katsomassa eri vaihtoehtoja, etsiä sitä "valmista pakettia", tätiratsua, vähän vanhempaa luottopollea, päädyin ensimmäiseen epämääräisen 4-vuotiaaseen tupsujalkaan, joka olisi näyttänyt mulle karsinan takanurkasta keskisormea, jos hänellä sellainen olisi ollut. Jostain kumman syystä tässä tyypissä oli kuitenkin sitä jotain, (ehehe, muukin kuin ylimääräisen jännityksen tarve elämääni) ja ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen tämä "haistakaa paska" asenteella varustettu teinipoika painoi päänsä mun syliin ja sen jälkeen se oli menoa. Tän mä otan!

Siitä hetkestä alkoi meidän yhteinen matka. Tänä aikana mä olen oppinut hevosista enemmän kun koko 20 vuodessa, mitä olen hevosten kanssa harrastanut. Tämä saikin mut ajattelemaan ja kyseenalaistamaan koko hevosalaa. Hevonen on meille urheiluväline, ja niin sitä myös kohdellaan. Tämän kahden vuoden yhteiselon aikana mä olen saanut huomata, etten mä ole tiennyt hevosista loppujen lopuksi paljon mitään. En ole osannut olla johtaja, ystävä, tai kertoja. Ennenkaikkea en ole osannut kuunnella. Tämä nuori hevosen alku, on opettanut mulle kuinka näitä kaikkia asioita ollaan. Pitkälle ollaan jo monessa päästy, mutta matkaa on vielä kilometri tolkulla. Tämän blogin tarkotus on jakaa sitä iloa, kun oppii kommunikoimaan ilman sanoja toisen kanssa. Ja samalla seurata meidän taivalta ihan alusta siihen mihin ikinä päädytäänkään. 

#äänetönkommunikaatio #hiljainenystäväni #hevosmiestaidot

Kiitos kun luit!

Nelli & Vilppu