Kengässä vai ilman?

Vilppu oli mulle tullessa kengätön. Tää kengättömyys oli mulle aika vieras käsite, mikä taas jälleen kerran tuntuu hassulta näin jälkikäteen. Se tuntuu hassulta, että miksi kengättömyys on niin pienessä roolissa Suomessa? Suomen keliolosuhteet on hyvin vaihtelevat, mutta ei missään nimessä este kengättömyydelle. Taas kuitenkin usein valitaan se "helppo vaihtoehto". Onko se sitten kumminkaan se helpoin tie? Onneksi meidän talli oli taas tässäkin asiassa hippiväkeä, ja mä aloin imeä itseeni tietoa kengättömyydestä ja sen eduista.

Tämä kengättömyys on mulle vähän uskon asia. Koska mä uskon moneen vaihtoehtoon. Mä uskon, että jos hevonen saa olla varsasta asti kengättä, sen kavio kasvaa vahvaksi ja kestää käytön. Hevosella jolla on kengät jo olleet, ei ole mahdotonta aloittaa kengättömyys, mutta se vie aikaa ja voi olla jopa kivulias prosessi, ennenkuin jalat tottuu kengättömyyteen ja rouheisiin teihin. Uskon myös, että jollekin hevosille kengät on yksinkertaisesta parempi vaihtoehto. Kaikesta huolimatta, uskon kuitenkin, että kengättömyys olisi suurimmalle osalle paras ratkaisu. Meidän tieto taitomme ja vaivannäkömme ei vaan yksinkertaisesti riitä, ja päädytään kenkiin. Niinpä aion kerätä alle kenkien ja kengättömyyden plussat ja miinukset. Toivottavasti tämä saisi jonkun ajattelemaan asiaa enemmän!

Kengät/hyödyt/haitat:

+arkuutta ilmenee vähemmän
+kenkään saa hokit
+hokit ehkäisee liukastumisia/loukkaantumisia
+hokit mahdollistavat ympärivuotisen treenaamisen
+JOS pysyy hyvin, vaivattomat

-estää hevosen kavion luonnollisen toiminnan
-kavio ei pääse liikkumaat, ei saa ärsykkeitä, veri ei pääse kiertämään jalassa normaalisti
-aiheuttaa erilaisia KOKO JALAN ongelmia (esim. Nivelongelmat)
-aiheuttaa hevosten välisissä kahakoissa suuren loukkaantumisriskin (tiedän LUKUISIA tapauksia missä kengässä ollut hevonen on potkaissut toiselta jalan poikki. Kengätön hevonen saa hyvin harvoin näin vakavia vaurioita aikaiseksi)
-väärin kengitykset aiheuttaa pahoja jalan virheasentoja
-kavioiden lohkeilu
-kengät ei pysy
-jos yksikin kenkä irtoaa, ei pysty treenamaan.
-kallista

Kengättömyys/hyödyt/haitat:

+jalka pääsee toimimaan normaalisti
+veri pumppautuu koko jalkaan
+ehkäisee jalkaongelmia
+ehkäisee lauman kahakoissa loukkaantumisriskiä
+ei irtokenkiä
+bootsien käyttömahdollisuus kovalla pinnalla
+tasapainon kehittyminen
+vuolu kengitystä paljon halvempaa

-pitää hankkia tietoa, esim vuodenaikojen vaikutus kavioon
-liukasteluriski tarhassa (tämä tosin kehittää mielettömästi hevosen tasapainoa, eli sinänsä en pidä miinuksena)
-bootsien pukeminen

Käytännössä siis miksi ihmiset laittavat hevosensa kenkään? Pää ratsastuspinta on kuitenkin yleisesti ottaen kenttä tai ravirata, eli pehmeä. Tarhat ovat usein hiekkatarhoja, vaikkakin paras vaihtoehto olisikin vaihteleva metsätarha. Tiellä kulkeminenkin tekee todella hyvää vaikka pohja olisikin kovempi irtokivipohjainen tie. Kavio vaatii ärsykkeitä ja tekee jalalle hyvää. Ja jos kavio tuntuu kuluvan liikaa, bootsit jalkaan ja meno jatkuu.

Bootsit onkin mahtava keksintö. Ne suojaa kaviota, kuitenkin mahdollistaen sen normaalin toiminnan. Niihin saa myös talvella nastat, jotka mahdollistaa treenaamisen myös liukkaalla, ihan niinkuin hokkikin. Ympärivuorokautiseen käyttöön ne eivät kuitenkaan sovellu, joten ainut miinus on niiden laittaminen. Joku voi kokea sen vaivalloisena. Täytyyhän se kuitenkin olla juuri oikean kokoinen ja näköinen, asetella hyvin ja usein pestä/harjata käytön jälkeen. Mutta jos lähdetään vertaamaan kenkiin, jotka saattavat irtoilla missä sattuu, pitää soitella joka toinen viikko kengittäjää paikalle, pitää öljytä ja tervata kavioita, kun ne ei kestä naulaamista, pitää kylmätä ja pistää ties mitä tököttejä jalkoihin kun ne kipeytyy, turpoilee ja pahimmillaan on nivelrikkoa, koska veri ei kierrä jalassa oikein. Joten onko se bootsin pukeminen sitten kuitenkaan niin hankalaa ja aikaa vievää? Oma kokemus on, että ensimmäisen talven (kesällä ei käytetä ollenkaan) se oli hikistä hommaa, mutta sen jälkeen siihen tottu ja bootsit on todella kätevä ja nopea pukea ja riisua!

Tärkeimmät asiat kengättömyydessä on mielestäni
-sääolosuhteet; jos todella märkää, kavio pehmenee, tällöin täytyy pystyä tarjoamaan hevoselle kuiva alusta edes osaksi aikaa päivää.
-Kuivalla puolestaan kaviot saattavat lohkeilla herkemmin, joten silloin voi käyttää myös kesäsisin bootseja.
-Talvella vuoluväli pidempi. Kavio kasvattaa karhean pinnan joka helpottaa liikkumista tarhassa. Vuoltu kavio on liukkaampi.
-tarkkaile ja huolehdi kaviosta, reagoi ajoissa jos näyttää siltä, että jotakin asiaa pitää muuttaa.
-etsi oikeanlaiset bootsit rauhassa, apua saat bootsien sovittajilta, jotka tulevat paikanpäälle sovittamaan.

Semmosia ajatuksia tänään täältä kotisohvalta lasten räkärallin keskeltä!

Kiitos kun luit!
Nelli & Vilppu

Kurssipäivä!

On taas tovi vierähtänyt viime artikkelista, joten jospa taas saisi jotakin kirjoitettua! Ja mikäs parempi ajankohta kuin, että olen juuri kotiutunut maastakäsittely kurssilta. Olin "vain" kuunteluoppilaana, mutta pää on taas täynnä uutta asiaa ja tietoa ja tekis mieli juosta tallille kokeilemaan ja treenaamaan kaikkea uutta! Mutta koska #mommylife, niin makaan tällä hetkellä sängyssä imettämässä meidän pientä emäntää, ja on hyvä aika koittaa sisäistää tänään läpikäytyjä asioita.

Kurssilla läpikäytiin hevosen jumppaamista, takapään ja yleisesti lihasten käyttöä ja käyttöönottoa. Ensimmäinen asia mitä tajusin oli, etten ole koskaan sen kummemmin tutkiskellut Vilppua ja sen rakennetta. En ole miettinyt lavan ja ristiselän välistä aluetta, en kinnerkulmia, en etupainoisuuden aiheuttajia, etu tai takakorkeuksia. Tässä huomaa TAAS tämän ihmisen hölmöyden ja sen kuinka me rynnätään suinpäin asioihin, oikeasti miettimättä ensin lähtökohtia. Ensitöikseni seuraavalla kerralla tallilla, aijon ottaa sen elukan, ja analysoida sen päästä varpaisiin (tai siis kavioihin). Mitä olisi hyvä vahvistaa, mitkä on jo vahvat puolet ja mitkä heikot.

Toinen asia mikä jäi mieleen vahvasti oli se, kuinka tärkeää olisi opettaa asiat ensin maastakäsin, ennen ratsastusta. Me ollaan viimeaikoina viilattu paljon väistöjä ratsastaessa. Nyt kuitenkin tajuan, miksi se on ollut niin vaikeaa. Ensinnäkin omassa istunnassa on tekemistä vaikka muille jakaa ja toisekseen hevosella on jumpan tarvetta. Miksi siis tehdä asiasta vaikeaa ja väkisin yrittää selästä kun sen voi ensin reenata maasta niin, että se on hevoselle helppoa ja kivaa, jonka jälkeen voin keskittyä itseeni ja omiin istunta ongelmiin. Eli täytyisi koittaa aina muistaa, että jos joku asia on hevoselle vaikea, se että siellä selässä istuu joku, ei missään nimessä helpota tehtävää. Palataan siis alkujuurille ja tehdään asiat maasta.

Kurssilla käytiin myös ohjasajoa ja irtojuoksutusta läpi. Vaikka sitä niin ajattelee että tuttua huttua, niin taas näissäkin vaan oppi uutta. En voi muuta todeta kun, menkää ihmeessä kursseille, lukekaa, kysykää, hakekaa tietoa ja kyseenalaistakaa niitä vanhoja "näin me on aina tehty niin tehdään nytkin". Mikään ei oo yhtä typerää kun pitää asioita itsestäänselvyytenä.

Lyhyt ja ytimekäs setti tällä kertaa. Mä jään selvittelemään päätäni kaikesta tästä uudesta tiedosta ja odottelemaan seuraavaa tallikertaa innolla!

Kiitos kun luit!
Nelli & Vilppu

Puupää

Kun energiatasot on kunnossa, niin päästään ihan perusasioihin maastakäsintyöskentelyssä; talutus. 

Koin jokunen aika sitten hetken, milloin mun olis tehny mieli lyödä itseäni halolla päähän, oikein kovaa, sillälailla että josko sinne menis vaikka vähän järkeä. Kuinka niin yksinkertaiset asiat voi olla niin vaikeita ihmisen ymmärtää? 

Meillä oli propleema nimeltä "mä en jaksa, onko pakko, ei vittu kinosta, hei ruokaa, hei lisää ruokaa, hei tuollakin on ruokaa" -kulkeminen narussa. Asia joka on varmaan aika monella ongelma. Asia joka ei sinänsä oo haitaksi kenellekään, jos se elukka löntystää perässä tai nappasee heinänkorren jos toisen (imuroi jokaisen perkeleen männynkävyn naamaansa ihan kuin ei olisi ruokaa nähnyt vuoteen), mutta tapahan on mielettömän ärsyttävä. Löydät itsesi kiskomasta sitä ahnetta pollea ja kiljuvasi epävireessä jokaista oppimaasi voimasanaa mikä vaan mieleesi juolahtaa. Tämän jälkeen voitte kuvitella mitä ne viime tekstissä hehkuttamani energiatasot oikein ovat. Ne on kireällä kuin viulunkieli, ei todellakaan hyvä pohja työskentelylle. 

Tämän asian kanssa me painittiin 1,5vuotta kunnes kävin Mia Jurvalan maastakäsittelykurssilla. Ongelman ratkaisu oli niinkin yksinkertaista, kuin ojenna kätesi eteenpäin, osoita paine sinne minne hevosen haluat. Puolen tunnin harjoittelu tätä ja avot, pystyin määrittelemään sentin tarkkuudella missä kohtaa hevosta halusin kävellä; edessä, vieressä vai takana. Käynti oli reipasta ja turpa ei hamunnut maata. Siis yksi kädenliike ja se oli siinä. Nyt kun ajattelee niin eihän loogisempaa tapaa voisi ollakaan kertoa hevoselle mitä haluaa, kuin osoittaa ja luoda paine. Joskus ihminen on vaan tapojensa orja, eikä vaan osaa ajatella muuta tapaa toimia, ennenkuin joku sen kertoo. Kyllä mulla oli tyhmä ja mahtava olo samaan aikaan. Tyhmä siksi, etten ollut tätä itse hoksannut ja mahtava siksi että se toimi ja mulla oli vihdoinkin hevonen jonka kanssa on kiva lähtee lenkille maastakäsi, kiva hakea tarhasta ja kiva lähteä työskentelemään mitä tahansa. Vahvistamalla myös johtajuuttasi hevosta kohtaan. 

Luultavastihan Vilppu ajatteli tämän kaiken jälkeen irkkuaksentillaan; "You fucking bastard mom, this is horse shit!" Mutta ei se mitään, happamasta naamasta huolimatta, seuraavalla kerralla se juoksi korvat hörössä vastaan laitumelta, unohtaneena kaiken oppimamme, jotta voidaan toistaa asiat uudelleen ja uudelleen ennekuin ne tulee itsestään 😁

Kiitos kun luit!

Nelli & Vilppu