lauantai 4. elokuuta 2018

Puupää


Kun energiatasot on kunnossa, niin päästään ihan perusasioihin maastakäsintyöskentelyssä; talutus. 
Koin jokunen aika sitten hetken, milloin mun olis tehny mieli lyödä itseäni halolla päähän, oikein kovaa, sillälailla että josko sinne menis vaikka vähän järkeä. Kuinka niin yksinkertaiset asiat voi olla niin vaikeita ihmisen ymmärtää? 

Meillä oli propleema nimeltä "mä en jaksa, onko pakko, ei vittu kinosta, hei ruokaa, hei lisää ruokaa, hei tuollakin on ruokaa" -kulkeminen narussa. Asia joka on varmaan aika monella ongelma. Asia joka ei sinänsä oo haitaksi kenellekään, jos se elukka löntystää perässä tai nappasee heinänkorren jos toisen (imuroi jokaisen perkeleen männynkävyn naamaansa ihan kuin ei olisi ruokaa nähnyt vuoteen), mutta tapahan on mielettömän ärsyttävä. Löydät itsesi kiskomasta sitä ahnetta pollea ja kiljuvasi epävireessä jokaista oppimaasi voimasanaa mikä vaan mieleesi juolahtaa. Tämän jälkeen voitte kuvitella mitä ne viime tekstissä hehkuttamani energiatasot oikein ovat. Ne on kireällä kuin viulunkieli, ei todellakaan hyvä pohja työskentelylle. 

Tämän asian kanssa me painittiin 1,5vuotta kunnes kävin Mia Jurvalan maastakäsittelykurssilla. Ongelman ratkaisu oli niinkin yksinkertaista, kuin ojenna kätesi eteenpäin, osoita paine sinne minne hevosen haluat. Puolen tunnin harjoittelu tätä ja avot, pystyin määrittelemään sentin tarkkuudella missä kohtaa hevosta halusin kävellä; edessä, vieressä vai takana. Käynti oli reipasta ja turpa ei hamunnut maata. Siis yksi kädenliike ja se oli siinä. Nyt kun ajattelee niin eihän loogisempaa tapaa voisi ollakaan kertoa hevoselle mitä haluaa, kuin osoittaa ja luoda paine. Joskus ihminen on vaan tapojensa orja, eikä vaan osaa ajatella muuta tapaa toimia, ennenkuin joku sen kertoo. Kyllä mulla oli tyhmä ja mahtava olo samaan aikaan. Tyhmä siksi, etten ollut tätä itse hoksannut ja mahtava siksi että se toimi ja mulla oli vihdoinkin hevonen jonka kanssa on kiva lähtee lenkille maastakäsi, kiva hakea tarhasta ja kiva lähteä työskentelemään mitä tahansa. Vahvistamalla myös johtajuuttasi hevosta kohtaan. 

Luultavastihan Vilppu ajatteli tämän kaiken jälkeen irkkuaksentillaan; "You fucking bastard mom, this is horse shit!" Mutta ei se mitään, happamasta naamasta huolimatta, seuraavalla kerralla se juoksi korvat hörössä vastaan laitumelta, unohtaneena kaiken oppimamme, jotta voidaan toistaa asiat uudelleen ja uudelleen ennekuin ne tulee itsestään 😁


Kiitos kun luit!
Nelli & Vilppu




1 kommentti: